Alkoholin ja väkivallan ajaton yhteys

[Julkaistu Kriminologiablogissa 22.11.2018.]

Alkoholinkäytön vaikutus väkivaltarikollisuuteen on suomalaisessa kriminologiassa ollut paljon tutkittu ja myös kiistelty kysymys. Sille on ilmeiset syynsä. Pohjoismaat kuuluvat Koillis-Euroopan viinavyöhykkeeseen, jossa alkoholin rooli väkivaltarikollisuudessa on poikkeuksellisen korostunut. Syystä tai syyttä alkoholista onkin muodostunut vakioselitys, paitsi väkivallalle sinänsä, myös melkein mille tahansa väkivaltarikollisuudessa tapahtuvalle muutokselle.

Alkoholinkulutuksen, humalan ja ihmisyksilöiden väkivaltaisen käyttäytymisen toisiinsa liittävistä mekanismeista on esitetty erilaisia näkemyksiä. Kannatusta on niin fysiologisilla, psykologisilla kuin kulttuurisillakin selityksillä ja niiden yhdistelmillä. Yhteiskuntapolitiikan kannalta merkitystä on kuitenkin etupäässä sillä, onko alkoholin kulutuksen ja väkivaltarikollisuuden välillä todistettavaa yhteyttä eli voidaanko alkoholin kokonaiskulutusta säätelemällä säädellä väkivaltarikollisuuden tasoa.

Olemme selvittäneet tätä kysymystä tuoreessa tutkimuksessamme, jonka on julkaissut European Journal of Criminology. Tarkastelimme alkoholin kokonaiskulutuksen ja henkirikoskuolleisuuden vuotuisten muutosten keskinäistä yhteyttä Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa 1800-luvun alkupuolelta 2010-luvulle kuolemansyytietojen ja alkoholinkulutustilastojen pohjalta. Analyysimetodina on ARIMA-aikasarjamallinnus. Pitkä tarkasteluajanjakso lisää tulosten luotettavuutta ja mahdollistaa myös alkoholinkulutuksen ja henkirikoskuolleisuuden välisen yhteyden ajallisten muutosten tutkimisen.

Tulosten mukaan Suomessa on vallinnut tilastollisesti merkitsevä yhteys alkoholin kokonaiskulutuksen ja miesten henkirikoskuolleisuuden sekä kokonaishenkirikoskuolleisuuden vuotuisten muutosten välillä tutkitulla ajanjaksolla 1802–2013.  Yhden litran muutos alkoholinkulutuksessa asukasta kohti on vastannut 0,1–0,2 yksikön tasonmuutosta henkirikoskuolleisuudessa. Vaikutuksen suuruutta voi havainnollistaa sillä, että vuonna 2016 alkoholin kokonaiskulutus oli Suomessa 9 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohti ja henkirikoskuolleisuus 1,1 surmattua 100.000 asukasta kohti. (Miesten henkirikoskuolleisuus oli tuolloin 1,6 surmattua 100.000 miestä kohti.) Naisten kuolleisuudessa tilastollisesti merkitsevää yhteyttä ei ole esiintynyt.

Ruotsissa alkoholin kokonaiskulutuksella on ollut tilastollisesti merkitsevä yhteys miesten henkirikoskuolleisuuteen, muttei naisten kuolleisuuteen tai kokonaiskuolleisuuteen. Norjassa ei ole esiintynyt minkäänlaista yhteyttä alkoholinkulutuksen ja henkirikoskuolleisuuden välillä.

Suomessakaan tilanne ei ole ollut muuttumaton kahden sadan vuoden ajan. Tarkasteltaessa havaitun yhteyden vakautta kolmella ajanjaksolla (joihin päädyttiin poliittisen historian perusteella) 1802–1899, 1900–1948 ja 1949–2013 tilastollisesti merkitsevä yhteys alkoholinkulutuksen ja kokonaishenkirikoskuolleisuuden välillä havaittiin ajanjaksoista ensimmäisellä ja viimeisellä, joita saattoi luonnehtia pääosin rauhan vuosiksi. Se ei sen sijaan ollut havaittavissa kriisien värittämällä 1900-luvun alkupuoliskolla. Kieltolakivuosien vaikutuksen poistaminen ei tulosta muuttanut.

Kaiken kaikkiaan alkoholin kokonaiskulutuksen säätelyllä näyttäisi voitavan hyvinkin vaikuttaa väkivaltarikollisuuden tasoon Suomessa. Kuinka tehokas yhteiskuntapolitiikan väline säätely on, sitä ei tämän tyyppisestä tutkimuksesta voi suoraan päätellä.

Martti Lehti ja Reino Sirén

Martti Lehti on yliopistotutkija Helsingin yliopistossa, Kriminologian ja oikeuspolitiikan instuutissa. VTL, LuK Reino Sirén on maamme eturivin kriminologeja.