Suomen ensimmäinen kriminologinen tutkimus

Kysy keneltä tahansa suomalaiselta kriminologilta, kuka oli Suomen ensimmäinen kriminologi, ja saat poikkeuksetta vastaukseksi Veli Verkon. Kysy sen jälkeen, kuka laati Suomen ensimmäisen kriminologisen tutkimuksen ja huomaat, ettei vastauksen saaminen olekaan yhtä helppoa.

Todellinen valtioneuvos Stepan Baranovski (1817–1890) oli uuttera mies. Hän hoiti päätyönään Venäjän kielen ja kirjallisuuden professuuria Keisarillisessa Aleksanteri-Yliopistossa eli nykyisessä Helsingin yliopistossa vuosina 1843–1862. Sen ohella hän ehti vaikuttaa monella tavalla suomalaiseen yhteiskuntaelämään.

Stepan Baranovski (1817–1890)

Osana virkaansa hän valvoi venäjän kielen opetusta suomalaisissa kouluissa ja tuossa tehtävässään hän vastusti vakaasti pakollista kielenopiskelua. Hänen suurena saavutuksenaan voidaan pitää venäjän kielen muuttamista vapaaehtoiseksi oppiaineeksi. Muutenkin hänet tunnettiin Suomen ystävänä ja hän puolusti usein julkisesti maatamme Venäjällä vallinneilta pahansuovilta käsityksiltä. Vieraillessaan vuonna 1879 Suomessa hän kirjoitti parhaillaan Suomesta kertovaa laajaa kuvitettua teosta julkaistavaksi Venäjällä.

Lisäksi Baranovski oli suomalaisen raittiustyön keskeinen varhainen vaikuttaja. Hän toimi vuoden 1853 Raittiuskirjallisuuskomitean sekä sitä seuranneen Raittiusseuran perustajajäsenenä yhdessä mm. J. V. Snellmanin kanssa. Monien töidensä sivussa hän harrasti mekaanisia keksintöjä ja kehitteli mm. sukellusveneen, lentoaluksen sekä paineilmalla toimivan junan, joka olikin käytössä Moskovan rautateillä. Miehen kirjallinen tuotanto oli huomattavan laaja-alainen ja hän julkaisi venäjäksi mm. kielitieteellisiä, maantieteellisiä, historiallisia sekä uskontotieteellisiä kirjoituksia.

Vuonna 1850 Baranovski julkaisi Finlands Allmänna Tidning -lehdessä moniosaisen kirjoituksen Bråttmåls-statistik i Finland. Kirjoitusta voidaan pitää Suomen ensimmäisenä kriminologisena tutkimuksena. Siinä Baranovski analysoi tilastollisesti rikollisuuden, rangaistuskäytännön sekä vankiluvun kehitystä vuosina 1842–1847. Aineistonaan hän käytti vuonna 1839 aloitettua prokuraattorin kertomussarjaa (Ks. Vuorela 2014). Mutta millainen tutkimus oli kyseessä ja kuinka hyvin professori onnistui erikoisessa tehtävässään?

Kirjoituksessa esitellään rikostuomioiden, tuomittujen rangaistusten sekä rangaistuslaitoksissa säilytettyjen henkilöiden luvun kehitystä tilastojen valossa. Rikollisuuden osalta käydään yksitellen läpi jokainen tilastoitu rikoslaji ja pohditaan syitä niiden havaitulle kehitykselle. Esimerkiksi lapsenmurhien osalta Baranovski analysoi tekojen yleisyyttä maaseudulla ja kaupungeissa, arvioi maaseudun asenneilmapiirin vaikutusta aviottoman lapsen synnyttävän naisen elämään ja miettii mahdollisuuksia vähentää lapsenmurhia pyrkimällä vaikuttamaan avioliiton ulkopuolella syntyvän lapsen aiheuttamaa häpeää.

Rangaistuskäytäntöanalyysista voidaan nostaa esille havainto, että Baranovskin mielestä Suomen vankiluku on hieman harhaanjohtava, koska niin monet vangit olivat irtolaisuudesta vangittuja eivätkä rikollisia. Hän kuitenkin toteaa, että useimmat irtolaisuudesta vangitut oli aikaisemmin tuomittu rikoksesta eivätkä olleet kyenneet hankkimaan ansiotyötä rangaistuksen kärsimisen jälkeen.

Yksittäisiä havaintoja mielenkiintoisempana voidaan kuitenkin pitää Baranovskin yleisempiä tulkintoja rikollisuuden piirteistä ja syistä. Nostan tässä esille kolme Baranovskin esittämää huomiota. Ensinnäkin miehet tekivät enemmän rikoksia kuin naiset ja joutuvat useammin rangaistuksen kohteeksi. Toiseksi alkoholi oli keskeinen taustavaikuttaja rikollisuuteen ajautumisessa. Lisäksi miehet nauttivat enemmän alkoholia kuin naiset, mikä osittain selittää heidän korkeaa rikollisuustasoaan naisiin verrattuna. Kolmanneksi rikollisuus aiheutti tekijälleen niin paljon henkistä kuormaa, että se vaikutti negatiivisesti rikollisen elämän pituuteen.

Rikollisuuden kehityksen osalta Baranovski toteaa, että rikollisuus on Suomessa tasaisesti vähenemässä. Selityksiä hän hakee jälleen ensisijaisesti tilastojen avulla. Hän esimerkiksi esittelee lainantakaustilastoa osoittaakseen kansan vaurastuneen. Baranovski tulkitsee lisääntyneen lainanottovalmiuden kertovan yhteiskunnassa teollistumisen myötä kasvavasta vauraudesta. Johtopäätöksinään hän toteaa rikollisuuden vähentyneen, koska kansan vauraus, koulutustaso, tietotaso sekä kulttuurinen sivistys ovat lisääntyneet.

Havainnot ovat aivan päteviä nykykriminologiankin mittapuulla. Miehet tekevät edelleen enemmän rikoksia kuin naiset, alkoholi on merkittävä rikollisuuden syy ja rikollisuus johtaa usein terveysongelmiin ja eliniänodotteen lyhenemiseen. Taloudellinen hyvinvointi ja koulutustaso ovat yksilöä rikosalttiudelta suojaavia tekijöitä. Norbert Eliasin sivilisaatioteoria on myöhemmin sinetöinyt sivistyksen väkivaltaa vähentävän vaikutuksen osaksi historiallisen kriminologian perusteita.

On syytä korostaa, että Baranovski kuitenkin päätyi näihin havaintoihin vuonna 1850 eli lähes kymmenen vuotta ennen kuin kriminologian isäksikin kutsuttu Cesare Lombroso julkaisi ensimmäisen italiankielisen kirjoituksensa.

Baranovski oli aikaansa edellä. Vaikka hänen tutkimuksensa ovat luonnollisesti 1800-luvun ajattelutapojen ja menetelmien rajoittama, se kestää nykypäiväistä tarkastelua huomattavasti paremmin kuin monet myöhemmät kriminologian varhaisista tuotoksista. Tilastollinen analyysi on korkeatasoista, kysymyksenasettelut relevantteja ja johtopäätökset sellaisia, joihin kriminologi voi yhä 170 vuotta myöhemminkin päätyä saman aineiston perusteella.

Harmillisesti kyseinen tutkimus jäi hänen ainoaksi kriminologiseksi kirjoituksekseen ja muutenkin hän julkaisi ruotsiksi vain yhden toisen tutkimuksen (Folkmängds-förhållanden i Finland, 1850). Muussa tapauksessa voisi hyvin olla, että Suomen ensimmäisenä kriminologina voitaisiin Verkon sijasta pitää venäläistä Stepan Baranovskia.

Miikka Vuorela

Kirjoittaja on tohtorikoulutettava Helsingin yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutissa.

Lähteet:

Baranovski, Stepan: Bråttmåls-statistik I Finland. J. Simelii arfvingar 1850.

Ermolin, E. A.: Барановский, Степан Иванович. Yarwiki. (https://yarwiki.ru/article/726/baranovskij-stepan-ivanovich)

Huhtamies, Mikko: Professorin metallilintu. Yliopisto-lehti 2016. (https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/kieli-kulttuuri/professorin-metallilintu)

Vuorela, Miikka: Prokuraattorin kertomukset kriminologian lähteenä. Oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimustiedonantoja 127. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2014. (https://helda.helsinki.fi/handle/10138/161218)

Tietosanakirja, osa 1: Baranovskij, Stepan. Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909. (http://runeberg.org/tieto/1/0479.html)