Väkivaltainen kriisi tuottaa väkivaltarikollisuutta

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on järkyttänyt länsimaailmaa tavalla, jota ei ole koettu vuosikymmeniin. Vaikka maailmassa on sodittu, eivät nuo sodat ole vaikuttaneet suomalaisten mieliin yhtä vahvasti kuin nyt. Sodan syttyminen Euroopassa herättää kysymyksen, tuleeko sodalla olemaan samanlaisia rikollisuusvaikutuksia kuin aiemmilla suursodilla.

Sotakriminologiassa on pääsääntöisesti esitetty kahdenlaisia selityksiä sodan rikollisuusvaikutuksille. Yhtäältä on esitetty, että sota rappeuttaa yhteiskunnan moraalia ja toisaalta, että se kohottaa sitä. Pohjoismaissa toteutettiin 1980-luvulla laaja, toiseen maailmansotaan keskittynyt tutkimushanke, jonka lopputuloksena todettiin, että moraalia kohentava vaikutus on vain propagandamyytti: Toinen maailmansota lisäsi kaikkea rikollisuutta, erityisesti omaisuus- ja väkivaltarikollisuutta kaikissa Pohjoismaissa.

Suomessa rikollisuuden määrä oli 1930-luvun rauhallisten vuosien aikana merkittävästi vähentynyt ja tasaantunut. Sodan aikana väkivaltaa ei juurikaan esiintynyt nuorten miesten ollessa rintamalla, mutta heti sodan jälkeen alkoi voimakas rikosaalto. Omaisuusrikokset puolestaan lisääntyivät sodan aktiivivaiheessa, mutta niiden määrä palasi entiselle tasolleen sodan jälkeen. Rintamasodan aikana lisääntyi erityisesti naisten rikollisuus, mutta sodan jälkeen nuoret miehet dominoivat rikostilastoja. Samankaltainen kehitys koettiin muissakin Pohjoismaissa.

Kansainvälisissä tutkimuksissa on toistuvasti todettu, että toinen maailmansota lisäsi väkivaltarikollisuutta kaikissa siihen osallistuneissa valtioissa riippumatta sodan lopputuloksesta tai taloudellisista vaikutuksista. Esimerkiksi Simha Landaun ja Danny Pfeffermannin israelilaisessa tutkimuksessa havaittiin, että maan henkirikostaso oli suoraan verrannollinen sotilaallisissa yhteenotoissa kuolleiden ihmisten määrään.

Dane Archer ja Rosemary Gartner selittävät sodan väkivaltaa lisäävää vaikutusta yhteiskunnallisen arvomaailman muutoksella. Sota konkretisoi ja oikeuttaa väkivallan hyväksyttävänä ja tehokkaana konfliktinratkaisumenetelmänä. Kun valtiot ratkaisevat erimielisyytensä aseellisesti, väkivallasta tulee myös yksilöiden välisissä ristiriidoissa hyväksyttävää. Yhteiskunnallinen myönteisyys väkivaltaa kohtaan toisin sanoen vaikutti yksilöiden arvomaailmaan ja vähensi väkivaltaa kohtaan tunnettua vastenmielisyyttä.

Suomessa hiljattain edesmennyt henkirikostutkija Martti Lehti on soveltanut Archerin ja Gartnerin teoriaa Suomen sisällissotaan ja Viron vapaussotaan saaden yhtäpitäviä tuloksia. Lehti havaitsi, että sisällissodan ja vapaussodan seurauksena syntyneen väkivallan hyökyaallon tekijöinä olivat nuoret miehet, jotka eivät olleet osallistuneet taisteluihin. Sota oli radikalisoinut sotaan lähteneiden miesten pojat ja nuoremmat veljet. Väkivallan ihannointi ja näyttämisen halu purkautuivat poikkeuksellisen väkivaltaisena ajanjaksona Suomessa ja Virossa.

Historiallisten sotien yksiselitteinen opetus on, että väkivaltainen kriisi lisää väkivaltarikollisuutta. Ukrainan sota ja sen mahdolliset seurausvaikutukset tulevat nyt näyttämään, miten väkivaltainen kriisi Euroopassa vaikuttaa 2020-luvulla elävien ihmisten käyttäytymiseen. Ennakkoon ajatellen on todennäköistä, että henkirikollisuus ja vakava väkivalta tulevat lisääntymään Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä eli sotaan osallistuvissa valtioissa. Yhtä lailla mielenkiintoista on kuitenkin seurata, miten henkirikollisuudelle käy Suomessa ja muissa Euroopan valtioissa, jotka eivät, ainakaan vielä, ole taisteluiden osapuolia.

Ukrainan sodassa saattaa tosin olla yksi taustatekijä, joka voi suojata kaikkia osapuolia väkivalta-aallolta: Sodan hyökkäävän osapuolen kansalaiset eivät välttämättä tue sotatoimia, jolloin sota ei kenties kykene legitimoimaan väkivaltaa konfliktinratkaisukeinona.

Kirjallisuutta
Dane Archer – Rosemary Gartner: Violence and Crime in Cross-National Perspective. Yale
University Press 1984.
Dane Archer – Rosemary Gartner: Violent Acts and Violent Times: A Comparative Approach to Postwar Homicide Rates. American Sociological Review 1976, s. 937–963.
Osmo Kontula: Poikkeusolojen rikollisuus. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 1996.
Simha Landau – Danny Pfeffermann: A Time Series Analysis of Violent Crime and its Relation to Prolonged States of Warfare. Criminology 1988 s. 489–504.
Martti Lehti: Väkivallan hyökyaalto: 1900-luvun alkuvuosikymmenten henkirikollisuus Suomessa ja Luoteis-Virossa. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos 2001.
Hannu Takala – Henrik Tham (red.): Krig og moral. Universitetsforlaget 1987.